Milloin alaraaja-analyysiin?

13.4.2016

Eräs jo 1800-luvulla elänyt ranskalainen filosofi Honoré de Balzac totesi kerran, että eikö ole oikeastaan aika erikoista, että ensiaskeleidensa jälkeen kukaan ei ole kysynyt itseltään, miksi kävelee, kuinka kävelee, tai voisiko kävellä paremmin? Ehkä se johtuu siitä, että kävely ja juoksu ovat ihmiselle niin luontaisia liikkumistapoja. Perusterveet ihmiset ottavatkin aktiivisuustasoistaan riippuen noin 5000–15000 askelta päivittäin töiden, harrastusten ja vapaa-ajan parissa. Tämä tekee noin 2-5 miljoonaa askelta vuodessa, jolloin puhutaankin jo merkittävästä tuki- ja liikuntaelimistöä kuormittavasta tekijästä. Kävellessä ihmiseen kohdistuu alustasta jokaisella askeleella ihmisen omaa painoa vastaava reaktiovoima. Juoksussa alustasta kohdistuva reaktiovoima on 3-4 kertainen kävelyyn verrattuna. Tämän voiman epätasaisesta jakautumisesta voi seurata moninaisia oireita.

Kuormittavuudestaan huolimatta tästä perusliikkumisesta on tullut meille niin itsestään selvää, että siihen ei juuri kiinnitetä huomiota. Kuinka moni meistä miettii kävellessään, että osoittavatko polvet ja varpaat samaan suuntaan? Tai että osallistuvatko varpaat ponnistukseen askeleen lopussa, ja kulkeeko askel oikeassa linjassa isovarpaan yli? Saatamme myös helposti jättää huomiotta sairauksien tai loukkaantumisten vaikutukset alaraajojen normaaliin toimintaan, kunnes jokin paikka alkaa oirehtia.

Miksi sitten alaraajojen asentoon ja toimintaan tulisi kiinnittää huomiota?

Suomalaisista arviolta noin jopa 50 % kärsii alaraajojen virheasennoista, virheellisestä kuormituksesta tai niiden seuraamuksista. Fysioterapian avulla hoidettavista alaraajojen tuki- ja liikuntaelinvaivoista suurin osa voidaan lukea rasitusvammoiksi. Rasitusvamma syntyy yleensä hitaasti ja pitkäaikaisen ylikuormituksen seurauksena, kun kudokseen kohdistuva kuormitus ylittää kudoksen sietokyvyn. Usein kudosten kuormittumisongelmien taustalla on biomekaanisesti epäedullinen suoritustekniikka ja siitä seurannut kuormituksen kasvu tietyissä kehon osissa ja kudoksissa. Käytännössä esimerkiksi saatamme toteuttaa päivittäin kävellessämme jollain tapaa virheellistä liikemallia, joka kuormittaa alaraajoja epäsymmetrisesti päivästä ja vuodesta toiseen. Ajan kuluessa se voi aiheuttaa nivelkulumia, lihasheikkouksia ja -kireyksiä sekä kasvattaa loukkaantumisriskiä.

Tyypillisiä rasitusvammoja alaraajojen alueella ovat lonkan ulkosyrjän kiputilat, kuten limapussin tulehdukset, reiden isoon sarvennoiseen kiinnittyvien lihasten jännevaivat ja lonkan alueelle säteilevät selkäperäiset kivut. Polven alueen tyypillisiä rasitusvaivoja ovat polven ulkosyrjän ja etuosan kivut, kuten sääriluun yläosiin kiinnittyvien lihasten ja jänteiden ongelmat tai polvilumpion mekaaniset liikehäiriöt. Jalkapohjan kalvojänteen tulehdus, säären lihasaitio-oireyhtymä ja mortonin neurooma ovat esimerkkejä nilkan ja jalkaterän tyypillisistä rasitusvammoista.

Pelkästään toiminnallisista tekijöistä aiheutuvat oireet pystytään korjaamaan usein aktiivisesti lihasten toimintaa parantamalla. Rakenteellisista (eli luustoon liittyvistä) syistä johtuva epäsymmetrinen kuormitus voi vaatia toiminnallisen harjoittelun rinnalle ulkopuolista tukea, kuten esimerkiksi tukipohjallisia. Epäsymmetrisen kuormituksen taustalla voi olla samanaikaisesti sekä toiminnallisia että rakenteellisia syitä.

Fysioterapia ja jalkaterapia alaraajaongelmien hoidossa

Alaraajafysioterapiassa sekä jalkaterapiassa tarkastellaan usein ihmisen liikkumista, kuten kävelyä ja juoksua, etsittäessä perimmäistä syytä alaraajavaivojen syntymiselle. Terapia suunnitellaan tarkan ja kattavan alaraaja-analyysin perusteella yksilöllisesti yhteistyössä asiakkaan kanssa. Alaraaja-analyysi sisältää kehon rakenteiden ja toimintojen tutkimisen lisäksi alkuhaastattelun, jonka perusteella selvitetään ongelman vaikutusta asiakkaan työ- ja toimintakykyyn, kivun voimakkuutta ja luonnetta, mahdollisia kipuja provosoivia tekijöitä ja oirehistoriaa. Näin asiakkaan ongelmasta pyritään saamaan mahdollisimman kokonaisvaltainen käsitys. Ohjaus ja neuvonta esimerkiksi kenkävalinnoissa tai apuvälinetarpeen määrittäminen ovat myös osa kokonaisuutta pyrittäessä kuormituksen vähentämiseen ja mahdollisimman normaalin liikkeen toteutumiseen. Fysioterapian tarkoitushan on nimenomaan ihmisen liikkeen ja liikkumisen arviointi työ- ja toimintakyvyn edistämiseksi. Joskus liikettä on tarkasteltava myös hyvin pienenä, esimerkiksi yksittäisen nivelen tietyn liiketason liikkeenä, jotta ymmärtäisimme laaja-alaisimpien liikemallien ja -sarjojen toteutumista käytännön elämässä.

Fysioterapian keskeinen rooli rasitusvammojen hoidossa on oireilevan kudosalueen kuormituksen vähentäminen ja kivunhoito erilaisten fysioterapiamenetelmien avulla. Kipua voidaan hoitaa erilaisin fysikaalisten hoitojen, kuten LPG alipainelaitteen tai shockwave-paineaaltolaitteen avulla. Manuaalisen terapian menetelmät, kuten lihaskalvojen käsittely, hieronta ja nivelten ja hermokudosten manuaalinen mobilisointi ovat hyödyllisiä kivun hoitamiseksi sekä nivelten- ja hermokudosten kivuttomien liikelaajuuksien edistämiseksi.

Jalkaterapeuttimme Mira tutkii asiakkaan jalan mediaalikaaren toimintaa

Mahdollisesta lihasepätasapainosta johtuvien ongelmien kohdalla lihasten optimaalista toimintaa pyritään tasapainottamaan esimerkiksi sopivien terapeuttisten harjoitteiden avulla. Toiminnallisten ongelmien kohdalla alaraajojen toimintaa pyritään siis usein ensisijaisesti normalisoimaan lihaksiston vahvistamisella. Ulkoista tuentaa, kuten tukipohjallisia ja erilaisia niveltukia voidaan käyttää selkeiden syiden ja oireiden helpottamisen ohjaamana, usein kuitenkin väliaikaisena keinona muun aktiivisen hoidon rinnalla.

Huomionarvoista on, että jos oireilun taustalla olevaa toimintaa ei kuitenkaan muuteta pysyvämmin kohti optimaalista toimintaa, niin hoitovaikutus on hyvin lyhytaikainen ja usein samat oireet palaavat hoitojakson loputtua takaisin jollain aikavälillä. Toimintaan tehtävät muutokset voivat olla perusliikkumiseen, kuten kävelyyn, istumiseen ja seisomiseen tehtäviä tai lajitekniikkaan, kuten juoksemiseen tehtäviä muutoksia. Kävely ja juoksutekniikalla on havaittu olevan merkitystä alaraajojen nivelten ja lihasten kuormitukseen. Esimerkiksi juoksussa päkiätyyppisen askelluksen tiedetään vähentävän kuormitusta polviniveleltä, mutta lisäävän kuormitusta akillesjänteen ja pohkeen alueella.                                                                    

Epätasainen kuormitus ja iho

Lihas- ja nivelperäisten ongelmien lisäksi virheellinen ja epätasainen kuormitus voi näkyä jalkapohjien ihossa erilaisina oireina, kuten punoituksena, hiertyminä, rakkuloina sekä känsinä ja kovettumina. Esimerkiksi niin kutsutuilla kanta-astujilla kovettumaa kertyy helposti kantapään takaosaan. Päkiän ja isovarpaan sisäreunoille kovettumaa kertyy puolestaan silloin, kun ponnistus tapahtuu näiden alueiden kautta. Känsiä ja kovettumia voidaan hoitaa mekaanisesti jalkaterapeutin vastaanotolla. Jotta iho-ongelmat eivät kuitenkaan uusiutuisi, jalkapohjien kuormitus pitäisi saada tasaisemmaksi. Alkuperäisestä ongelmasta riippuen keinoja kuormituksen tasaamiseen ovat mm. jalkaterien ja muiden alaraajojen lihasten harjoitteet, virheellisten liikemallien tietoinen muuttaminen (harjoitteiden avulla), jalkaterän asennon ohjaaminen yksilöllisin pohjallisratkaisuin sekä jalkineohjaus.

Mikäli löysit tekstistä tutuilta kuulostavia asioita tai jos ongelmasi liittyvät alaraajojen heikentyneeseen toimintakykyyn, liikkumisesi on heikentynyt  kipujen seurauksena tai liikkuminen on alkanut aiheuttaa kipuja alaraajojen alueella, niin ota yhteyttä ja perehdytään ongelmaasi yhdessä!

Sami Kiiski

Fysioterapeutti, manipulatiiviseen fysioterapiaan erikoistuva (Maitland Concept)

Urheiluhieroja

Mira Piilonen

Jalkaterapeutti

Lähdekirjallisuus

Barton et al. How to manage patellofemoral treatment? Br J Sports Med 49 (2015) 923-934. All rights reserved to BMJ publishing Group Ltd.

Hamstra-Wright et al. Risk factors for medial tibial stress syndrome, Br J Sports Med 49 (2015) 362-369

Kauranen K., Nurkka N. Biomekaniikkaa terveydenhuollon ammattilaisille, Liikuntatieteellisen seuran julkaisu nro 166, Tammerprint Oy, 2010

Kulmala Juha-Pekka The effects of locomotor pattern diversity and ageing on the lower limb joint mechanics and loading during human walking and running, University of Jyväskylä 2015

Liukkonen, Irmeli & Saarikoski, Riitta (toim.) 2012. Jalat ja terveys. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Martin et al. Heel pain and Plantar fasciitis: latest update (2014), J Orthop Sports Phys Ther 44 (2014) A1-A23. All rights reserved Orthopedic section, American Physical Therapy Association (APTA), inc and the Journal of Orthopaedic & Sports Physical Therapy.

Sandström, Marita & Ahonen, Jarmo 2011. Liikkuva ihminen – aivot, liikuntafysiologia ja sovellettu biomekaniikka. Lahti: VK-Kustannus Oy.