Päivä, jolloin morsiusdieetti kääntyi päälaelleen

28.2.2017

Päivä jolloin -15 kg morsiusdieetti kääntyi päälaelleen…

Olipa kerran nainen, joka halusi naimisiin. Nainen halusi myös laihduttaa ja mikä olisi sen parempi kannustin kuin tulevat häät. Niinpä nainen keskusteli miehensä kanssa ja se oli sovittu. Kun vaaka näyttäisi 15 kg vähemmän, voisi pappi sanoa aamen. Hienoa, sitten nainen tarvitsi vielä itselleen personal trainerin, tuon nykyajan hittituotteen, joka kaikilla tulee olla. Nainen ei vain vielä tässä kohtaa osannut lainkaan aavistaa mitä tuleman piti. Niinpä hän keskusteli jo muutaman treeniohjelman hänelle tehneen pt:n kanssa, joka sanoi, että kyllä se 15 kg sinusta pois saadaan, varaa aika niin aletaan hommiin. Täydellistä, nainen ajatteli ja poistui kuntosalin vastaanoton kautta kotiin.

Nainen tarinan takana olen minä, Pirre, joka tulen muistamaan tuon päivän aina, päivän jolloin morsiusdieettini kääntyi täysin päälaelleen. Olkoon tämä varoittava esimerkki siitä, kuinka saattaa käydä, kun ottaa itselleen tuon niin trendikkään personal trainerin, joka ei ole lainkaan kuten muotilehdissä irvistelevät kollegansa. ;) Tarina alkoi huhtikuussa 2015, kun tyytyväisenä astelin salille Sivin kanssa sovittuun tapaamiseen. Silmistäni varmaan loisti mielikuva itsestäni 15 kg hoikempana. Hymyilin kun näin Sivin tulevan käytävällä vastaan, ja ajattelin "jes nyt se sitten alkaa, minun uusi tulevaisuuteni". Todellakin!

"Jees, käy lämmittelemässä, niin aloitetaan penkkipunnerruksella". Mitä, tämä ei nyt kuulosta yhtään siltä mitä ajattelin. Missä on se kaikki, katsotaan mitä sinä oikein syöt ja mikä se painonpudotustavoite oli, ja että kuinka paljon saan syödä salaattia päivässä ja juosta aamuaerobisia keskustelut!!??!! Tällaisia olivat ajatukset päässäni kun veivasin soutulaitetta menemään. Ihan en arvannut oikeaan. Siv tuli paikalle ja sanoi vieno hymy naamalla, mutta hyvin tosissaan, että "Me ei ruveta nyt laihduttamaan sua yhtään mihinkään, vaan me tehdään susta voimailija". Ja siinä hetkessä en osannut sanoa yhtään mitään, vaan kiltisti kävelin perässä penkkipunnerruspenkille. Nyt kahden vuoden jälkeen, löydän itseni sieltä edelleen hyvin usein, mutta täysin uudet ajatukset päässäni. Kisatavoite asetettiin reilu vuosi sitten ja nyt tehdään töitä sen eteen. Tänä kesänä mennään mittelemään maksimivoimapunnerruskilpailuihin (sotilaspenkki), hui.

Siv oli huomannut aiemmin jo, että sellainen perinteinen jumppaaminen ei ollut ihan minun juttuni ja aavisteli, että puhdas laihduttaminen vain laihduttamisen vuoksi, ei kantaisi hedelmää kovin pitkälle. Siinä hän oli oikeassa, itselläni vain kesti paljon kauemmin tajuta tuo tosiasia. Aloimme treenaamaan penkkipunnerrusta ja kasvattamaan perusvoimaa. Otimme tuolla ensimmäisellä tapaamisella penkistä 42 kg ja Siv rakensi ohjelman sen ympärille. Kesäkuussa otimme seuraavan kerran ykköset ja tulos oli noussut 10 kg, tämä toki motivoi jatkamaan. Syksyllä katsoimme taas tuloksen ja nyt nousi 62,5 kg. Kehitystä tapahtui ja suunta oli hyvä. Tämä juttu oli kuin minulle tehty.

Nainen valitettavasti kuitenkin päässään pyörittää tätä ulkonäkö-asiaa ja en voinut olla katselematta kateellisena toisia naisia kiinteine pyllyineen ja pyykkilautavatsoineen. Siv kaiketi tajusi mietteeni ja varoitteli, että penkkitulos ei tule nousemaan, jos nyt lopetan syömisen. Ymmärsin kyllä hyvin, että en voi laihduttaa samalla kun hamusin lisää tuloksia treenissä. Jostain syystä kuitenkin äly jätti ja yritin kokeilla "ihan vain vähän" laihduttaa samaan aikaan kun treenasin kovaa. Lopputulos ei johtanut ainakaan tulosten kasvuun. Treeniin tuli lopulta 3 kk tauko, kun iski väsy ja motivaatio hukkui tulosten junnatessa paikallaan. Palattuani valitin Siville muhkupyllystä ja vatsamakkaroista aikani, sovimme, että aloitan uudelleen aerobisemmalla treenillä, käyn jumpassa ja vaihdetaan salilla treeni pitkiin sarjoihin ja pienempiin painoihin. No nyt pääsin sitten tekemään sitä mitä olin hinkunut. Kaksi viikkoa kun oli jumppaamista mennyt, oli pakko myöntää Siville, että kiitos olen oppinut läksyni, haluan takasin tangon alle. Ja sitten lähdettiin taas uuteen nousuun.

Kesällä 2016 sain penkistä ylös 72,5 kg. Treeniä olin puskenut kuin pieni eläin ja tähtäimessä oli saada 80 kg ylös vuoden loppuun. Jouluna otimme ykkösen ja tulos oli 77,5 kg. Pettymys valtasi mielen ja melkein itku tuli. Siv ymmärsi tilanteen heti ja passitti minut kuukaudeksi ylimenokaudelle. Nyt olin puskenut yli omien rajojen, en vain treenissä, vaan vähän kaikilla elämän osa-alueilla ja kroppa+mieli ei yksinkertaisesti enää pystynyt antamaan mitään. Käsky oli tuon kuukauden ajan tehdä kaikkea muuta kuin voimailla. Ulkoilla koiran kanssa, ratsastaa, retkeillä, käydä venyttelyssä ja joogassa, nukkua ja levätä. Ja niin tein. Olo alkoi kohentua ja tammikuun alun jälkeen alkoi mieli jo tehdä pikkuhiljaa salille. Lopulta laitoin Siville viestin, että nyt kyllä täytyy päästä jo veivaamaan, muuten hajoaa pää. Ja viestiin tuli oitis vastaus, treenit alkaa huomenna. Tällä kertaa lupasin kuunnella itseäni ja kroppaani hieman paremmin. Sitä kun kukaan muu ei voi tehdä puolestani.

Nyt eletään kevättä 2017 ja kesäksi on kilpailupäivä sovittu. Jännittää jo nyt ihan pirusti, mutta samalla se ruokkii treenaamaan uskomattomalla tarmolla ja syömään. Laihdutus haaveet ovat jääneet aikaa sitten jo taka-alalle ja tällä hetkellä tulokset ovat minulle ne mittarit, jotka kertovat kropan kunnon ja kehityksen. Pylly pyöristyy, mutta sen aiheuttaa jalkakyykky. Paidat menee vaihtoon, kun yläkroppa leviää, mutta jes, on se sen arvoista. -15 kg sai jäädä, ja isommat vaatekoot tulla tilalle. Kaksi vuotta on mennyt ja nyt sen ymmärrän, Sivin sanoja lainaten, "sun juttus nyt vaan on vääntää sitä rautaa rusetille" ja se on jetsulleen näin. :)


PT Sivin kommentit:

Hymyssä suin täytyy Pirren tarinaa lukea. Pirre on aito, lämmin ja rehellinen ihminen.

Muistan aina Pirren ilmeen kun sanoin hänelle, että jumppa-Pirre on historiaa ja tästä lähtien leikitään painojen kanssa. Olihan Pirre aikaisemminkin salilla käynyt. Olinhan minä hänet siellä useaan otteeseen nähnyt ennen kuin yhteistyö kunnolla alkoi. Pari saliohjelmaakin olin hänelle ennen sitä tehnyt. Eikä hän pelännyt mennä ns. ”isojen miesten” sekaan nostelemaan painoja.  Siinä meni kolmisen viikkoa kun Pirre itse tajusi asian. Hän oli kirjaimellisesti helpottunut siitä, että PT käskikin tehdä kaikkea muuta kuin laihduttaa häitä varten.  Muistan kuvat häistä. Aivan täydellinen morsian!!! Pirre säteili onnesta juuri sellaisena kun hän on, lihaksikkaana ja harteikkaana.

Tässä meidän  elämässä ympäristö asettaa ulkonäköpaineet. Kaikki mainosten mannekiinit ovat toinen toistaan laihempia. Ja lapsesta saakka, varsinkin tytöille, isketään kauneusihanne käteen Barbie-nuken muodossa. Tiimalasivartalo ja kauniit muodot.  Joopa jooo.....!! Onneksi viime vuosien saatossa ovat ihmiset havahtuneet asiaan. Me olemme kaikki eri näköisiä ja meillä on kaikilla oikeus olla juuri sellaisia kuin olemme. Kauneus ja voima tulee sisältä.

Ei Pirre kuitenkaan helpolla ole päässyt! Pirre joutuu syömään ja treenaaman kuin pieni eläin. Ja ruokaa uppoaa paljon jotta tuloksia saataisiin. Ja ruuan täytyy olla terveellistä!! Eipä se Pirreä juuri häiritse sillä hän on sisäistänyt uuden ajattelumallin. Pirre nauttii treeneistä ja syömisestä eikä välitä siitä vaikka paidat käy pieniksi. Hän löysi ”oman lajinsa”. Jonkun täytyi vaan antaa se pikku tönäisy oikeaan suuntaan.

Pirre kisaa ensimmäisen kerran tänä vuonna. Minuakin se jännittää! Kisaaminen ei ole pelkästään syömistä, treenaamista ja suorittamista. Mukana on koko keho, fyysinen ja psyykkinen. Tästä syystä minun tehtävä on ollut iskeä ns. jarruja pohjaan kun tilanne on lähtenyt lapasesta.  Lepo ja rauhoittuminen on osa harjoittelua. Pirre on opetellut kehon kuuntelemista ja sen signaalien seuraamista. Oma keho on tärkein työkalu kaikissa asioissa. Pirre opettelee tällä hetkellä ankkurointia ja mielikuvaharjoittelua josta ammennetaan kisapäivään henkisiä voimavaroja. Kun koko yhtälö toimii, jännittämisestä huolimatta, saadaan aikaiseksi huipputuloksia.

Pirren tehtävä on edelleen vääntää tankoja rusetille! Tsemppiä Pirre!!